Terapiaan tulee tauko "kesäloman" ajaksi ja alkaa taas syksyllä. Mietityttää miten jaksan jos mut laitetaan jollekin kurssille. Just olin työkokeilussa kuukauden verran 6,5h viidesti viikossa ja burnouttihan mulle tuli, onneksi oli vain kuukauden sopimus, en tiedä olisinko enää elossa jos olisin joutunut jatkamaan siellä.
Mutta, ehkä mä joskus voin parantua, ehkä joskus voin oikeesti olla onnellinen ja elää osana oravanpyörässä.

Love Mochino ja Balmainin lasit, ahh en tahtois odottaa. Tilasin myös uusia meikkejä, meikkivarasto alkaa huveta jo pikkuhiljaa ja mun puuteri ja meikkivoide on done for soon. Nyt ois vielä muutaman päivän Specsaverssilla ilmanen näöntarkastus, menkää ihmees testaamaa näkö (plus siellä sais kahet lasit yksien hinnalla).
Pierustelin myös itseni väreihin asti. Muuten ihan accurate kuva, miinustakaa vaan nuo kulmakarvat(tbh mulla on nii olemattomat ilmehörhelöiset, että näytän aiva rotalta ilman piirrettyjä kulmakarvoja).

Näin asiasta kukkaruukkuun, olis kiva tutustua Seinäjoen alueella oleviin sarjisbloggaajiin, viskatkaa kommentilla jos kiinnostais lähteä tutustumaan tähän antisosiaaliseen mörköön :).

Mun omakin mieli on virkistynyt tosi paljon kun Leevi tuli meille, oon pirteempi ja jaksan tehdä asioita. Vaikka pojassa onkin hommaa, niin ei oo väsyttänyt mua henkisesti yhtään. 

Koira on aina asunut syrjäseudulla, eikä sitä ole ollut mahdollista sosialisoida niin paljon. Remmirähjä kaverihan se on ikäväkyllä, pyöräilijät ja toiset koirat ovat iso triggeri. Kerran se on päässyt karkaamaan ketjunpäästä kuin houdini ja on juossut pyöräilijän perässä(joka hakkasi koiraa sateenvarjolla), kun tulimme kotiin koira juoksenteli pihalla vapaana, pyöräepisodista saimme kuulla myöhemmin tuttavilta (tämä siis on tapahtunut joskus 10 v sitten)
Näitä asioita lähden koiran kanssa työstämään, Leevi on onneksi nopea oppimaan vaikka vanha onkin. Olen sen saanut jo jotenkuten jättämään autot rauhaan(ennen lenkillä hyökki autojen alle räksyttäen), olen rento ja en juttele koiralle kun auto tulee vastaan tai ohittaa, koitan katsella silmilläni muualle ja pitää hihnan löysällä(mutta tarpeeksi turvallisella etäisyydellä), koira ei yritä silloin puolustaa minua eikä stressaa ja pelkää itsekkään(remmin kiristyksen se yhdistää johonkin pelottavaan(auto) ja silloin triggeröityy)